Askja caldera

Torstaina 12. päivä pääsin viettämään vapaapäivää bussimatkalla Askjaan, 1100 m korkeuteen eli Islannin ”highlands” –alueelle. Myymme lippuja respassamme ko. matkalle, joten pääsin Askjaan ilmaiseksi. Matkan jälkeen osaan selittää asiakkaille millaista matkalla on ja mitä heidän tarvitsee ottaa huomioon, kun lähtevät reissuun. Matkan hinta on turisteille 10 000 kruunua eli noin 120 euroa. Hieno tilaisuus siis minulle!

Kello 8 aamulla 10 ihmistä pakkautui Askja tour –bussiin turisti-infon edessä. Tosin suurta pakkautumista ei tarvinnut, kun bussi on 35 ihmiselle. Päivittäiset matkat alkoivat mainostettua aiemmin suuren kysynnän vuoksi, mutta tieto ei ollut kulkenut kovin monelle ihmiselle.

Matkalla kirkkaan sään ansiosta näkyi kauas, jopa Vatnajökull –jäätikölle ja Kverkfjallille, lumihuipuille. Tie Askjaan on vaikeakulkuinen, vain 4*4 –ajoneuvoille tämäkin. Lisäksi ainakin kolmessa kohdassa pitää ylittää joki. Nyt kuulin oppia siitä, miten joet tulisi ylittää: täytyy tehdä U:n muotoinen kuvio ajaessa, ensin ylävirtaan, sitten alavirtaan. Täytyy ajaa hiljaa, mutta jos auton pysäyttää keskellä jokea, voi tulla ongelmia. Lisäksi kannattaa odottaa, että toinen auto tulee ylityspaikalle. Jos jotain tapahtuu, toinen voi auttaa toista. Ohjeiden saamisesta huolimatta tai ehkä paremminkin ohjeet kuultuani en lähtisi kokeilemaan onneani jokien ylityksessä.

Joen ylitys, aja hitaasti.

Pysähdyimme Herðubreið –vuoren juurella. Tätä vuorta kutsutaan myös nimellä ”Queen of Mountains”. Siinä on kolme kerrosta, kukin erilaisesta laavasta muodostunut. Alimmainen kerros on ”pillow” –laavaa, muita en muista. Tiedemiehet ovat kuulemma todistaneet, että tämä vuori on kaunein maailmassa. Nämä kyseiset tiedemiehet ovat tietenkin islantilaisia. Olisi hauskaa tietää, millä perusteella jokin vuori on kaunein maailmassa. Oppaamme mukaan islantilaisilla on tarve olla parhaita kaikessa (eihän vaan suomalaisilla?). He tarvitsevat kuitenkin avukseen ilmaisun asukasta kohden, koska heitä on niin vähän. Islantilaiset mm. kuluttavat eniten Coca-Colaa henkeä kohden vuodessa. Joten kyllä kyseenalaistakin kunniaa saa helposti.

Taustalla Herðubreið, 1682 m.

Herðubreið lähempää.

Herðubreið –vuoren lähistöllä näimme yhden lainsuojattoman, Eyvindurin, asumuksen talvelta 1774-1775. Se oli pieni kuoppa maassa ja hieman kiviä ympärillä. Tarinan mukaan hän oli tappanut varastamansa hevosen ja tehnyt luista ja nahkasta katon kuoppansa päälle. Siellä sitten oli elänyt yhden talven raakaa hevosen lihaa ja yhden kasvin (Angelica) juuria syöden. Kuopan sisällä oli lähde, joten vettä hänen ei ollut tarvinnut hakea. Tulta hän ei ollut tehnyt, koska muuten ihmiset olisivat löytäneet hänet. Hän oli myöhemmin toiminut matkaoppaana (ensimmäisiä Islannissa). Hän oli kokenut monia talvia ja kesiä vuoristoissa, joten myös tiesi paljon niistä.

Lainsuojattoman, Eyvindurin, asumus.

Matkalla Askjaan ohitimme alueen, jossa amerikkalaiset astronautit harjoittelivat ennen kuuhun menoa 1960-luvulla. Astronautit olivat myöhemmin kommentoineet, että alue sopi oikein hyvin kuukävelyn harjoitteluun. Skeptikot ovat tietenkin kommentoineet, että astronauttien ottamat kuvat kuusta muistuttavat epäilyttävän paljon tätä harjoittelupaikkaa Islannissa.

Astronauttien harjoitusaluetta.

Askja on syntynyt, kun maanalainen laavakammio on tyhjentynyt vulkaanisen räjähdyksen seurauksena ja maa-aines päältä romahtanut. Iso räjähdys tapahtui vuonna 1875, jolloin tuhka-ainesta lensi Ruotsiin, Venäjälle ja jopa Japaniin asti. Kerrotaan myös, että monet islantilaiset muuttivat Amerikkaan tämän räjähdyksen seurauksena. Askjan alueelle on syntynyt järvi sekä rikkipitoinen kraateri. Näky oli upea:

Järvi Öskjuvatn (maan syvin järvi, 217 m) sekä kraateri Víti (syvin kohta 60 m).

Kiersin ensin aluetta hieman kävelemällä vuorijonoa pitkin etsien hyvää näköalaa. Meillä oli kaksi ja puoli tuntia aikaa viettää Askjassa, josta tunti meni kävelyyn parkkipaikalta järvelle ja kraaterille. Unohtumattoman matkasta teki kylpeminen kraaterissa. Ympärillä rikkipitoista maata ja vesi aivan maitomaista. Oppaamme sanoi, että kylpemään ei saa mennä uimapuvussa, joten tein sen sitten aatamin asussa. Ilmeisesti uikkarit haisevat rikille todella pitkään, jos niissä erehtyy uimaan. Osalla oli uimapuku päällä, meidän ryhmällämme ei, kuten ei myöskään islantilaisilla matkaajilla. Lämpötila tässä kraaterissa oli 22 astetta, joten oikein täydellinen kylpemiseen. Oppaamme sanoi, että siellä täytyy koko ajan uida, jotta pysyy lämpimänä. Hän on selvästi tottunut uimaan tai kylpemään vain kuumissa lähteissä :)

Näkymää vuorijonon päältä, vasemmalla järvi ja keskellä kuvaa näkyy kraaterin reunaa.

Näissä korkeuksissa oli hieman luntakin. Muutama viikko sitten alueella oli ollut lumimyrsky ja lumi oli pysynyt maassa kolme päivää. Punainen väri vuorella tulee raudasta.

Kylpemässä kraateri Vítissä.

Paluumatkalla pysähdyimme Drekagil (Dragon) –kanjonissa, jota on muokannut tuliperäinen aktiivisuus, vesi ja tuuli. Nyt voin helposti kuvitella trollien ja haamujen sekä lainsuojattomien henkien asustavan vuoristoissa.

Drekagil -kanjonin päässä oleva vesiputous.

Matkan ajaksi sattui upea sää (Sigfús ei halunnutkaan päästää meitä Askjaan huonolla säällä). En kuitenkaan odottanut aivan pilvetöntä taivasta ja auringonpaistetta. Tuuli oli melko kova, joten välillä hiekkapölly ylsi silmiin asti.

Matkamme kesti yhteensä 11,5 tuntia. Raskas matka, mutta todella hieno päivä. Oppaamme oli asiantunteva ja osasi hommansa. Matkanjärjestäjä on hänen ukkinsa, joten hän on jo pitkään toiminut oppaana. Syksyllä hän muuttaa taas Reykjavikiin (kuten ainakin puolet Islannista talven ajaksi) ja on luokanopettajana. Matkalla hän kertoi paljon Askjan alueesta sekä muutenkin Islannista. Loppumatkalla hän intoutui laulamaan muutamia kansanlauluja sekä kertomaan kansantarinoita. Halukkaat saivat kysyä musiikkivinkkejä ja mitä musiikkia kannattaisi tuliaisiksi viedä. Otin paperille ylös nimen Sigur Rös, joka on tehnyt tunnetuksi vanhoja Islannin kansanlauluja mm. Radiohead –bändin lämppärinä.

Opin taas palan Islannista!

Vesiputoukselta vesiputoukselle

Lomapäivät vietettynä, samoin kolme työpäivää työskennellen 9-23. Matias palasi Suomeen eilen. Saimme viettää kolme lomapäivää yhdessä; juuri mitä kaipasin. Nyt on taas haikea mieli Matiaksen lähdöstä, mutta työnteko auttaa. Ja onnellinen olen siitä, että Matias ylipäätään pääsi käymään täällä.

Lomapäivinä suuntasimme siis vaeltamaan. Suuntana oli ensin Dettifoss, Euroopan vesivoimaisin vesiputous (44 m korkea, 100 m leveä). Vedenvirtaus on keskimäärin 200 m3 sekunnissa (postikorttitietoa).

Päätimme suunnata Dettifossille liftaamalla. Meidän hostellissa yöpyi skottilais-ranskalainen pariskunta, joiden kyydissä pääsimme alkumatkan. Hekin suuntasivat Dettifossille, mutta sen itäpuolelle. Meidän piti päästä länsipuolelle, josta vaellusreitti alkaa. Länsipuolelle menevää tietää suositellaan vain 4*4 –ajokeille, joten ei kun odottamaan uutta liftiä. Huomasimme pian, että olimme unohtaneet täyttää vesipullot lähtökiireessä. Keskellä ei mitään, näkymät muistuttavat autiomaata jossakin Egyptissä eikä liikennevirtakaan ole suurta. Japanilaispariskunta (joka oli käynyt myös edellisenä päivänä Dettifossilla) otti meidät kyytiin hetken odottelun jälkeen. Kaksikymmentä kilometriä helteisellä aavikkotiellä olisi ollut tuskaista edetä ilman vettä. Olimme hyvin kiitollisia japanilaisille.

Ensin menimme Selfossille, pienemmälle vesiputoukselle ennen Dettifossia. Hyvin kaunis putous sekin.

Dettifoss oli aivan kuin postikorteissa, sateenkaareineen. Todella mahtava näky, liian voimakas käsitettäväksi.

Dettifossilta lähtee vaellusreitti Jökulsárgljúfurin kansallispuiston läpi. Ensimmäisenä päivänä matkaa oli taitettavana n. 18 kilometriä. Alkumatka oli paikoin vaikeakulkuista laavakivikossa. Yhdessä kohtaa piti käyttää köyttä apuna laskeutumiseen, jännää!

Seuraava vesiputous oli Hafragilsfoss, joka oli jopa vaikuttavampi kokemus kuin Dettifoss. Hafragilsfossia pääsee katsomaan todella läheltä ja voi tuntea maan tärisevän sen vieressä. Putouksesta pärskyvä vesi nousee ajoittain yhtä korkealle kuin itse putous. Tästä paikasta emme olisi malttaneet lähteä pois.

Näillä paikoin tulikin vaikeuksia minun polven kanssa. Vaiva on kiusannut jo muutaman vuoden, mutta nyt se ilmeni hiukan erilaisena kuin aikaisemmin. Mietimme jo takaisin kääntymistä, mutta särkylääke ja side polvessa tuntuivat auttavan hieman. Ainakin henkisesti.

Matka jatkui siis hieman hitaammassa tahdissa. Ohitimme vielä yhden vesiputouksen, upeita laavamuodostelmia kanjonissa, aavikkoa sekä vehreää metsämaisemaa. Maisemat vaihtelivat mukavasti, joten jatkuvasti löytyi katseltavaa! Välillä tuntui, että olimme Grand Canyonilla tai ainakin jossain muualla kuin Islannissa. Saavuimme Vesturdalunin ”erämaa” -leirintäalueelle kymmenen aikaan illalla, noin 8 tunnin vaeltamisen jälkeen.

Aamulla sää oli sateinen ja viileä, toisin kuin edellinen päivä. Pakkasimme teltan ja lähdimme kohti Ásbyrgia. Polvi ilmoitti välillä olemassaolostaan, mutta kyllä se sitten vertyi loppua kohden. Laavamuodostelmat olivat upeita tälläkin reitillä, mutta maisemat eivät vaihdelleet samoin kuin ensimmäisen päivän aikana. Ásbyrgissa on hevosenkengän muotoinen kanjoni, jota oli sen suuruudesta johtuen vaikeaa ikuistaa kameraan. Kaiken kaikkiaan upea vaellusreitti, joten jos joku eksyy Islantiin ja vaeltamaan, tämä on ehdottomasti suositeltava!

Ásbyrgista oli tarkoitus mennä liftaamalla Húsavíkiin, noin tunnin matka. Autoja oli kuitenkin vain muutama näkyvillä ja vähän liikennettä, joten päätimme käyttää kallista bussia. Húsavíkissa sää oli myös viileä ja sateinen eikä leirintäaluekaan näyttänyt kovin viihtyisältä. Otimme huoneen hostellista ja suuntasimme ravintolaan syömään lämmintä ateriaa kahden päivän tauon jälkeen.

Seuraavana aamunakaan sää ei suosinut, joten päätimme olla menemättä valaskatseluun (whale watching) merellä. Valitsimme sen sijaan valasmuseon, joka olikin hyvin mielenkiintoinen. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Phallological museum eli penismuseo (kyllä!). Siellä olisi voinut nähdä Islannissa elävien nisäkkäiden peniksiä. Jätimme välistä.

Pizzan syönnin jälkeen jatkoimme liftaamalla Akureyriin, pohjoisen pääkaupunkiin (noin 15 000 asukasta). Liftaus onnistui noin 45 minuutin odottelun jälkeen: tyttö kertoi, että sääli meitä sateessa liftaavia. Hän oli nähnyt minut täällä Mývatnin alueella juhannuksen seutuun. Eli pieni maa tämä Islanti. Akureyrissa kiertelimme kaupungilla ja pystytimme teltan leirintäalueelle. Jatkoimme herkuttelulinjalla suklaakakun kanssa.

Viimeisenä aamuna herätys kello kuusi ja matka kohti Reykjahlidia. Mihau heitti Julianen Akureyrin lentokentälle (hän lähti Reykjavikiin vapaapäivinään) ja otti meidät matkaseurakseen Reykjahlidiin. Kello yhdeksän alkoikin työt ja edessä oli kolme työntäyteistä päivää.

Tyota ja huvia

Matias on valilla ollut gradun kimpussa (totta!), mina toissa respassa ja siivoamassa. Siirryimme kaksi yota sitten telttamajoitukseen leirintaalueellemme. Eilen yolla kummallinen sumurintama tuli jarven yli ja yhtakkia ilma viileni. Aamulla teltta oli paalta kostea. Hyvin on teltassa nukuttanut, ei ole ongelmaa liiasta kuumuudesta.

Tyon lomassa olemme ehtineet kierrella yhdessa Mývatnin ymparistossa. Lauantaina kiersimme jarven ympari (noin 37 km) pyorilla. Mukana oli myos Mihau (Michael) Puolasta, han on toissa viereisessa hotellissa. Matkalla kiipesimme Vindberlgjarfjallin (529 m) paalle, josta oli nakyma jarvelle ja mm. pseudokraatereille. Ohitimme lintujen suojelualueen, kalastajien suosiossa olevan Laxa -joen, hevostalleja ja laavamuodostelmat jarvessa.

Loppumatkasta vastatuuli kiusasi, joten ainakin Mihaulla oli vaikeuksia muutaman vuoden pyorailytauon jalkeen. Ehdimme juuri ennen kymmenta kauppaan ostamaan irtokarkkia 50 % alennuksella (jokalauantainen alennus!) ja suuntasimme jarvelle auringonlaskua katsomaan. Soutelureissulle lahti mukaan Mihau, Juliane ja Karolina. Aluksi naytti, etta auringonlaskumme jaa pahasti pilvien peittoon. Lopulta nakyma oli kaunis ja intouduimme viettamaan pari tuntia jarvella soudellen ja auringonlaskua katsellen. Alla olevassa kuvassa Juliane opettelee soutamaan ja takana Karolina, joka saapui Islantiin vasta pari tuntia ennen kuvan ottamista. Tama onkin meille toihin tuleville jonkinlainen riitti, kun myos minut vietiin souturetkelle heti ensimmaisena paivana :) Karolina ja mina jaamme tasta lahtien huoneen kahdestaan.

Tanaan menimme Hofðiin katsomaan lahempaa jarvessa olevia laavamuodostelmia. Kavelimme puistomaisessa metsassa, ja se olikin mukavaa vaihtelua. Maisemat nakyvat taalta yleensa kauas ja on avaraa. Metsassa oli rauhallinen tunnelma. Kuvassa nakyy taustalla myos Lindan lempivuori Blóafjell, todennakoisesti saavuttamaton.

Tama pyoraretki paattyi navettakahvilaan, jonka sisalta on ikkunat navettaan. Kylmasavustettu taimen- seka lammashoysto islantilaisen leivan kera maksoi noin 30 euroa. Lammas on parempaa kypsana, mutta taimen oli oikein maistuvaa!

Huomenna suunnaksi Dettifoss -vesiputous ja monta muuta pienempaa vesiputousta samalla. Teemme kahden paivan vaelluksen ja aikaa riittaa luultavasti myos kaupunkikierrokselle Akureyrissa. Ruhtinaallinen kolmen paivan vapaa siis edessa!

Linda ja Matias

Dimmuborgir rulettaa!

Dimmuborgir -nimisen bandin musiikki ei iske (tai itse asiassa ei ole tietoa millaista se on), mutta samannimiset laavamuodostelmat ovat todella vaikuttavia! Dimmuborgir on halkaisijaltaan n. 2 km kokoinen entinen maanalainen laavakammio, joka on tyhjentynyt laavasta ja romahtanut sitten meriveden painosta. Jaljelle on jaanyt kammion seinamia ja pilareita, joissa nakyy uskomattoman hienoja onteloita, kielekkeita seka kiehunutta ja valunutta kivea. Nykyisin nama jaanteet ovat meren pinnan ylapuolella, 7 km paassa Lindan kotopaikasta. Ainutlaatuinen paikka koko maailmassa. Tuntui aika omituiselta kavella keskella entista laavapesaketta.



Eniten ihmiset haluavat nahda Kyrkja -luolan (kirkon), jossa oikeasti pidetaan joskus jumalanpalveluksia.






Paivavaelluksemme aikana naimme myos Hverfell -kraaterin, joka on n. kilometrin kokoinen halkaisijaltaan. Kraaterin sisalle ihmiset ovat tehneet kirjoituksia kivista, ja nama kirjoitukset voi nahda kraaterin paalta. Massiivisimpia naista oli "Mississippi Rocks!". Siina on joku tovi vierahtanyt kirjoittaessa.


Vaelluksen paatteeksi rentouduimme laguunilla. Toissapaivana kokeilimme luonnon kuumia lahteita Grjotagja -luolassa. Luolassa vesi on kuumempaa kuin maksullisella laguunilla, jossa vesi on n. 40 asteista. Grjotagjassa tekee oikeastaan mieli vain olla vedessa paikallaan, koska muuten tuntuu liian kuumalta. Totesimme, etta avantoon on jopa helpompi menna. Kun vedessa on hetken ollut, se tuntuu kuumemmalta kuin sauna.


Saa oli hieman sateinen ja viilea, kuten muutama viime paiva on ollut. Noin 5 astetta lamminta. Tanaan on puolestaan aurinkoista ja noin 15 astetta lamminta. Koko viikonlopuksi on luvattu aurinkoa ja 10-20 astetta lamminta. Eli talvesta kesaan vaihtelee :)


Terveisin



Linda Eskosdottir ja Matias Veikkosson

P.S. Nyt kuvia saa suurennettua, kun osasin laittaa oikeat asetukset!

Vierasta odotellessa :)

Matias tulee tanne juhannuksen jalkeisena maanantaina kahdeksi viikoksi, jipii! Suunnittelimme tuloa aluksi myohemmalle heinakuun loppupuolelle, mutta nyt sain heinakuun alkuun kolme paivaa vapaata. Lisaksi kesakuun 30. paiva huoneeseeni tulee asumaan puolalainen tytto (han tulee tanne toihin), joten nyt muutaman paivan ajan Matias voi asua minun huoneessa. Myohemmin kesalla ainakaan kolmen paivan vapaista ei ole takuita, joten mukavaa paasta yhdessa kaymaan jossakin kauempana. Ehka menemme Reykjavikiin tai vaeltamaan jonnekin. Osa teista on viela suljettu talven jaljilta, joten kaikki hyvat vaihtoehdot eivat ole avoinna.

Huomenna suunnitelmissa on menna Julianen kanssa (ranskalainen tytto, joka on myos toissa taalla) toiden jalkeen eli ehka n. 10 aikaan illalla kuuntelemaan laheiseen hotelliin jazzia. Mukavaa, etta taalta loytyy sellaistakin aktiviteettia!

P.S. Kirjoitin edellisen postauksen omalla koneella ja siirsin sen usb:lla netilliseen koneeseen, jos joku ihmetteli pisteita aan paalla :)

Vapaalla

Kun saavuin Islantiin, työskentelin seuraavat kuusi päivää 9-14 tuntia päivässä. Meillä on viikossa yksi vapaapäivä, joten seitsemäntenä päivänä sain ansaitun vapaapäiväni. Päätin viettää päivän hyvin rentouttavalla (?) tavalla lähtemällä vaellukselle. Reppuun eväät, aurinkorasvaa naamaan (kyllä Matias, muistin laittaa sitä myös korviin ja oli hadikin päässä), kävelysauvat mukaan ja menoksi. Loppujen lopuksi kävelin yhteensä n. 11 tuntia. Reitti kulki vuoristossa, nähtävyyksillä (eli joita turistit tulevat katsomaan autoilla ja häipyvät kun ovat nähneet parhaat palat) ja välillä laavakenttiä pitkin. Tein vaelluksen yksin, joten loppumaton laavakenttä oli paikoin tylsää tarvottavaa. Kaikki oli sen arvoista, upeat maisemat! Tässä muutamia kuvia reitin varrelta:

Näkymä Hlitharfjallilta (771 m) Myvatn –järvelle eli jossain rannalla on myös Islannin kotini. Kiipeäminen oli vaikeaa, koska polku oli jyrkkä ja alla vieriviä kiviä. Koko matkan vaikein kohta oli varmasti tämä; minun piti todella motivoida itseäni jotta pääsin huipulle. Sää oli hieno koko päivän, noin 20 astetta lämmintä. Vuoren päälläkin tarkeni t-paidassa.

Leirhnjukurin rikkipitoiset kuumat lähteet olivat suosikkini! En voi ymmärtää miten tuollaisia muodostuu. Neste on 80-100 asteista joten se oikeasti kiehui paikoin. Pitää joskus mennä vielä ottamaan videokuvaa.

Seuraavaksi oli vuorossa Stora Viti (Viti tarkoittaa helvettiä). Kraateri on muodostunut 1700-luvulla ja ilmeisesti noin 30 metriä syvä. Myöhemmin kysyin voiko vedessä uida, ja se on mahdollista. Eli täytyy palata tännekin uimareissulle! Vesi oli ollut jäässä vasta vähän aikaa sitten, joten se on kylmää eikä ihan äkkiä lämpenekään.

Matka jatkui vuorijonoa pitkin vielä n. 9 kilometriä. En vielä ole tottunut lampaisiin. Ne tuijottivat minua aina kun lähestyin niitä, olin alkuun peloissani varsinkin sarvipäiden kohdalla. Kyllä ne aina karkuun kirmasivat. Koko reitin varrella tapasin kolme ihmistä lukuun ottamatta tietty turistinähtävyyksiä, joten n. 25 kilometrin matkalla ei ketään näkyvillä. Kebnekaiselle kiivetessä meidän motivaattorina oli sauna odottamassa; nyt hoin mielessäni kuumia lähteitä, jonne menin vaelluksen päätyttyä. Jalat tohjona. Lämmin kylpy. Kuinka rentouttavaa!

Lähteiltä vielä muutama kilsa kotia. Matkalla näin joutsenia, ne lensivät läheltä ja kuinka paljon niitä olikaan! Joutsenet ovat niin kauniita. En ollut enää yhtään harmissani, etten liftannut lähteiltä kotiin.

Perilla

Lento Islantiin lahti Kuopiosta 11.6. aamulla. Lensin ensin Helsinkiin ja sielta Oslon kautta Reykjavikiin. Reykjavikista otin sisamaan lennon pohjoiseen ja Akureyriin, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki (noin 17 000 asukasta!). Akureyrissa minua oli vastassa Sigfus, tyonantajani. Reykjahliðiin Mývatnin alueelle, jossa tyopaikkani sijaitsee, oli noin tunnin matka. Lopulta kello oli Suomen aikaa n. 4 aamulla, kun paasin huoneeseeni. Aikaero Suomen ja Islannin valilla on kolme tuntia kesalla. Olin matkasta vasynyt ja ikavissani. Mietin minnekohan olen tullut, kolmeksi kuukaudeksi.

Aamulla katsoin ikkunasta ulos, aurinko paistoi ja nakyma oli hieno Myvatn -jarvelle (kuva ylla otettu huoneestani).

Tassa on Bjargin paatalo. Minun huoneeni ikkuna on talon toisella puolella, ylakerrassa kattohuoneessa. Talossa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone vieraille. Vastaanoton (reception) sisaankaynti on talon toiselta puolelta myos. Paaasiassa tulen tyoskentelemaan vastaanotossa.

Reykjahlið on maalaiskyla, noin 200 asukasta. Nama islanninhevoset voi nahda myos pihaltamme. Taalla on paljon lammasfarmeja ja turismia. Lahistolla on paljon nahtavaa, vaellusreitteja, kuumia lahteita. Ensimmaisena paivana totesin, etta kylla taalla varmasti kolme kuukautta viihtyy. Paasen kokemaan elamista Islannissa ja maaseudulla!