Dimmuborgir rulettaa!

Dimmuborgir -nimisen bandin musiikki ei iske (tai itse asiassa ei ole tietoa millaista se on), mutta samannimiset laavamuodostelmat ovat todella vaikuttavia! Dimmuborgir on halkaisijaltaan n. 2 km kokoinen entinen maanalainen laavakammio, joka on tyhjentynyt laavasta ja romahtanut sitten meriveden painosta. Jaljelle on jaanyt kammion seinamia ja pilareita, joissa nakyy uskomattoman hienoja onteloita, kielekkeita seka kiehunutta ja valunutta kivea. Nykyisin nama jaanteet ovat meren pinnan ylapuolella, 7 km paassa Lindan kotopaikasta. Ainutlaatuinen paikka koko maailmassa. Tuntui aika omituiselta kavella keskella entista laavapesaketta.



Eniten ihmiset haluavat nahda Kyrkja -luolan (kirkon), jossa oikeasti pidetaan joskus jumalanpalveluksia.






Paivavaelluksemme aikana naimme myos Hverfell -kraaterin, joka on n. kilometrin kokoinen halkaisijaltaan. Kraaterin sisalle ihmiset ovat tehneet kirjoituksia kivista, ja nama kirjoitukset voi nahda kraaterin paalta. Massiivisimpia naista oli "Mississippi Rocks!". Siina on joku tovi vierahtanyt kirjoittaessa.


Vaelluksen paatteeksi rentouduimme laguunilla. Toissapaivana kokeilimme luonnon kuumia lahteita Grjotagja -luolassa. Luolassa vesi on kuumempaa kuin maksullisella laguunilla, jossa vesi on n. 40 asteista. Grjotagjassa tekee oikeastaan mieli vain olla vedessa paikallaan, koska muuten tuntuu liian kuumalta. Totesimme, etta avantoon on jopa helpompi menna. Kun vedessa on hetken ollut, se tuntuu kuumemmalta kuin sauna.


Saa oli hieman sateinen ja viilea, kuten muutama viime paiva on ollut. Noin 5 astetta lamminta. Tanaan on puolestaan aurinkoista ja noin 15 astetta lamminta. Koko viikonlopuksi on luvattu aurinkoa ja 10-20 astetta lamminta. Eli talvesta kesaan vaihtelee :)


Terveisin



Linda Eskosdottir ja Matias Veikkosson

P.S. Nyt kuvia saa suurennettua, kun osasin laittaa oikeat asetukset!

Vierasta odotellessa :)

Matias tulee tanne juhannuksen jalkeisena maanantaina kahdeksi viikoksi, jipii! Suunnittelimme tuloa aluksi myohemmalle heinakuun loppupuolelle, mutta nyt sain heinakuun alkuun kolme paivaa vapaata. Lisaksi kesakuun 30. paiva huoneeseeni tulee asumaan puolalainen tytto (han tulee tanne toihin), joten nyt muutaman paivan ajan Matias voi asua minun huoneessa. Myohemmin kesalla ainakaan kolmen paivan vapaista ei ole takuita, joten mukavaa paasta yhdessa kaymaan jossakin kauempana. Ehka menemme Reykjavikiin tai vaeltamaan jonnekin. Osa teista on viela suljettu talven jaljilta, joten kaikki hyvat vaihtoehdot eivat ole avoinna.

Huomenna suunnitelmissa on menna Julianen kanssa (ranskalainen tytto, joka on myos toissa taalla) toiden jalkeen eli ehka n. 10 aikaan illalla kuuntelemaan laheiseen hotelliin jazzia. Mukavaa, etta taalta loytyy sellaistakin aktiviteettia!

P.S. Kirjoitin edellisen postauksen omalla koneella ja siirsin sen usb:lla netilliseen koneeseen, jos joku ihmetteli pisteita aan paalla :)

Vapaalla

Kun saavuin Islantiin, työskentelin seuraavat kuusi päivää 9-14 tuntia päivässä. Meillä on viikossa yksi vapaapäivä, joten seitsemäntenä päivänä sain ansaitun vapaapäiväni. Päätin viettää päivän hyvin rentouttavalla (?) tavalla lähtemällä vaellukselle. Reppuun eväät, aurinkorasvaa naamaan (kyllä Matias, muistin laittaa sitä myös korviin ja oli hadikin päässä), kävelysauvat mukaan ja menoksi. Loppujen lopuksi kävelin yhteensä n. 11 tuntia. Reitti kulki vuoristossa, nähtävyyksillä (eli joita turistit tulevat katsomaan autoilla ja häipyvät kun ovat nähneet parhaat palat) ja välillä laavakenttiä pitkin. Tein vaelluksen yksin, joten loppumaton laavakenttä oli paikoin tylsää tarvottavaa. Kaikki oli sen arvoista, upeat maisemat! Tässä muutamia kuvia reitin varrelta:

Näkymä Hlitharfjallilta (771 m) Myvatn –järvelle eli jossain rannalla on myös Islannin kotini. Kiipeäminen oli vaikeaa, koska polku oli jyrkkä ja alla vieriviä kiviä. Koko matkan vaikein kohta oli varmasti tämä; minun piti todella motivoida itseäni jotta pääsin huipulle. Sää oli hieno koko päivän, noin 20 astetta lämmintä. Vuoren päälläkin tarkeni t-paidassa.

Leirhnjukurin rikkipitoiset kuumat lähteet olivat suosikkini! En voi ymmärtää miten tuollaisia muodostuu. Neste on 80-100 asteista joten se oikeasti kiehui paikoin. Pitää joskus mennä vielä ottamaan videokuvaa.

Seuraavaksi oli vuorossa Stora Viti (Viti tarkoittaa helvettiä). Kraateri on muodostunut 1700-luvulla ja ilmeisesti noin 30 metriä syvä. Myöhemmin kysyin voiko vedessä uida, ja se on mahdollista. Eli täytyy palata tännekin uimareissulle! Vesi oli ollut jäässä vasta vähän aikaa sitten, joten se on kylmää eikä ihan äkkiä lämpenekään.

Matka jatkui vuorijonoa pitkin vielä n. 9 kilometriä. En vielä ole tottunut lampaisiin. Ne tuijottivat minua aina kun lähestyin niitä, olin alkuun peloissani varsinkin sarvipäiden kohdalla. Kyllä ne aina karkuun kirmasivat. Koko reitin varrella tapasin kolme ihmistä lukuun ottamatta tietty turistinähtävyyksiä, joten n. 25 kilometrin matkalla ei ketään näkyvillä. Kebnekaiselle kiivetessä meidän motivaattorina oli sauna odottamassa; nyt hoin mielessäni kuumia lähteitä, jonne menin vaelluksen päätyttyä. Jalat tohjona. Lämmin kylpy. Kuinka rentouttavaa!

Lähteiltä vielä muutama kilsa kotia. Matkalla näin joutsenia, ne lensivät läheltä ja kuinka paljon niitä olikaan! Joutsenet ovat niin kauniita. En ollut enää yhtään harmissani, etten liftannut lähteiltä kotiin.

Perilla

Lento Islantiin lahti Kuopiosta 11.6. aamulla. Lensin ensin Helsinkiin ja sielta Oslon kautta Reykjavikiin. Reykjavikista otin sisamaan lennon pohjoiseen ja Akureyriin, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki (noin 17 000 asukasta!). Akureyrissa minua oli vastassa Sigfus, tyonantajani. Reykjahliðiin Mývatnin alueelle, jossa tyopaikkani sijaitsee, oli noin tunnin matka. Lopulta kello oli Suomen aikaa n. 4 aamulla, kun paasin huoneeseeni. Aikaero Suomen ja Islannin valilla on kolme tuntia kesalla. Olin matkasta vasynyt ja ikavissani. Mietin minnekohan olen tullut, kolmeksi kuukaudeksi.

Aamulla katsoin ikkunasta ulos, aurinko paistoi ja nakyma oli hieno Myvatn -jarvelle (kuva ylla otettu huoneestani).

Tassa on Bjargin paatalo. Minun huoneeni ikkuna on talon toisella puolella, ylakerrassa kattohuoneessa. Talossa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone vieraille. Vastaanoton (reception) sisaankaynti on talon toiselta puolelta myos. Paaasiassa tulen tyoskentelemaan vastaanotossa.

Reykjahlið on maalaiskyla, noin 200 asukasta. Nama islanninhevoset voi nahda myos pihaltamme. Taalla on paljon lammasfarmeja ja turismia. Lahistolla on paljon nahtavaa, vaellusreitteja, kuumia lahteita. Ensimmaisena paivana totesin, etta kylla taalla varmasti kolme kuukautta viihtyy. Paasen kokemaan elamista Islannissa ja maaseudulla!

Islantiin

Islanti on ollut vastaukseni, kun on kysytty minne haluaisit matkustaa. En ajatellut, että toive toteutuisi näin pian ja tällä tavalla! Pääsen tutustumaan maahan usean kuukauden ajan. Tuleehan minusta vieläpä tavallaan islantilainen, kun minulle myönnetään (toivottavasti) kennitala eli islantilainen henkilötunnus. Tuskin henkilötunnus itsessään tuo kansallistuntua, mutta kyllä se jollakin lailla hienoa silti on.

Joku jo kyselikin, miten lopulta paadyin tanne... Haeskelin kesäksi työtä Kuopiosta tuloksetta. Ulkomaille töihin lähtö tuli mieleen Jokka-siskon kanssa, ja laittelimmekin pari yhteistä hakemusta. Jokka sai Juvalta töitä, mutta itse olin vielä työtä vailla. Olin jo asennoitunut olemaan päätoiminen levyttäjä koko kesän ajan. Haeskelin sitten yhteistä työpaikkaa minulle ja Matiakselle: Tanskasta maissin poimintaa tai Englannissa työskentelyä lomakeskuksessa… Vastaan tuli toukokuun lopussa ilmoitus Islannista (taisi olla Euresin tyonvalityspalvelusta, netista): 1 paikka, hotellissa ja leirintäalueella työskentelyä, majoitus ja ruoka työnantajan puolesta, palkkakin mukava. En voinut jättää vastaamatta hakemukseen, ja kesäkuun viides sainkin soiton Islannista kesken metsätöiden. No, olimme metsässä vielä pari päivää ja työpaikka ehti varmistua sillä aikaa. Sivistyksen pariin päästyä heti lennot varaukseen, yksi virastopäivä eli perjantai aikaa hoitaa asioita, häiden viettoon päiväksi ja yksi päivä pakkailuun. Sitten matkaan, Islanti kutsui!

Testing

Jannaa aloittaa blogin kirjoitusta, en olekaan tehnyt tata ennen. Joten testataan! Nyt oli hetki aikaa hengahtaa koneen aareen ja saada blogi ainakin luotua. Nappaimistossa on islantilaisia kirjaimia kylla, þ, æ, ð, ja Ö on iso mutta en loyda a:ta pisteellisena. Sen paikalla on æ. Onko parempi kirjoittaa æ vai a? tæællæ vai taalla :)